Ajatuksia lasten ruutuajasta

Näin TV-sisältöjen suurkuluttajana on hyvä välillä pysähtyä miettimään kuinka paljon sitä itse katsoo televisiota ja kuinka paljon lapset katsovat televisiota. Tai oikeastaan kuinka paljon ruutuaikaa tulee päivässä/ viikossa. Ruutuaika käsitteenä pitää sisällään television katselun lisäksi tietokoneen ja puhelimen käytön sekä konsolipeleillä pelaamisen. Useiden suositusten mukaan kaksi tuntia päivässä olisi lapsille sopiva ruutuaika. Hupsis! Viikonloppuisin tämä ylittyy meidän perheessä lähes poikkeuksetta. Aamulla lapset katsovat lastenohjelmia tai pelaavat pelikonsolilla. Tähän menee jo helposti reilu tunti. Puhelimella pelataan muutaman kerran päivässä ja illalla ehkä katsotaan vielä yhdessä joku elokuva tai sarja. Ollaan pidetty viikonloput poikkeuksina, koska arkena meillä ei esimerkiksi aamuisin katsota televisiota ennen koulua ja päiväkotia. Muutenkin arki-iltaisin harrastukset vievän oman ajan, joten ruutuaikaa ei edes aina muisteta käyttää viikolla.

Eihän se ruutuaika mikään mörkö ole ja todellisuudessa nykypäivän lapset kasvavat ihan erilaiseen ympäristöön mitä me vanhemmat olemme kasvaneet. Näille mobiililaitteiden aikakautena syntyneille lapsille nykyaikainen mediateknologia on pienestä pitäen osa elämää. Varhaiskasvatuksessakin käytetään jo tabletteja. Mielestäni tärkeää on että vanhemmat ovat valveutuneita lastensa ruutuajasta, eikä niinkään tarkasti seurata kellosta ruutuaikaa. Seurataan ennemmin mitä lapset katsovat ja noudatetaan ikäsuosituksia.


 

Ruutuaika voi olla myös todella kehittävää kun se pidetään monipuolisena. Lapset oppivat kieltä, ja pelit parantavat ongelmanratkaisukykyä. Monet konsolipelit aktivoivat lapsia tanssimaan tai liikkumaan muuten pelin tahtiin. Meidän perheessä katsotaan lasten kanssa luonto-ohjelmia ja dokumenttiohjelmia, joiden tiedoista voi olla hyötyä koulussa maantiedossa ja biologiassa. (Sen nimisiä aineita ei taida paljon puhutun uuden opetussuunnitelman mukaan edes olla..) Discovery Channelillä on tähän hyvä valikoima ohjelmia. Itsekin oppii siinä samalla paljon uutta ja onhan ne eläindokumentit nyt hellyyttäviä.

Itse näkisin että terve maalaisjärjen käyttö tähänkin. Pitkillä automatkoilla suodaan lapsille virikkeitä puhelimesta tai tabletista, mutta huolehditaan mukaan myös leluja ja kirjoja. Annetaan vapauksia viikonloppuisin ja käytetään ruutuaikaa vähemmän arkena. Sallitaan sadepäivänä löhöilly katselemiset sohvalla, mutta tanssitaan vaikka välillä. Jos ei ole pelikonsolia, niin musiikkivideoiden tahtiin on mahtavaa jorailla. Okei paljastan että revitellään lasten kanssa usein Antti Tuiskun Sata salamaa - videon tahtiin.

Näihin pähkäilyihin. Aurinkoista loppuviikkoa!

Rva Watson