Ruutuaika laatuajaksi

Tagit: 

Kun viime viikolla pohdin täällä ruutuaika-asioita, niin aiheesta heräsi vielä monta hyvää keskustelua pitkin viikkoa. Joku sanoi suoraan, että pitää kiinni kahdesta tunnista myös viikonloppuisin ja lomilla, toinen taas, ettei kaksi tuntia riitä arkenakaan. Olin huomaavinani, että pienten lasten kanssa ruutuajasta oltiin tarkempia, kun taas isompien kanssa aletaan joustaa. Varsin loogista. Ja näyttäkääpä minulle teini-ikäinen, jolla on tiukasti kahteen tuntiin rajattu ruutuaika!

Omia lapsia nauratti, kun muistelimme oman lapsuutemme ruutuaikoja. Televisiossa oli kaksi kanavaa, eikä mitään voinut tallentaa, ainakaan ennen kuin perheeseen saatiin (järjettömän kalliit) videot. Niihin ensimmäisiin pystyi ajastamaan yhden ohjelman viikossa, muuten piti olla paikan päällä painamassa nauhoitus päälle. Sitä ennen tietysti piti löytää kasetti, johon voi nauhoittaa, koska jos vahingossa veti Smurffeja Tiina Lillakin maailmanmestaruusheiton päälle, niin kaikkia harmitti. Enpä olisi silloin arvannut, että voin joskus katsoa melkein mitä tahansa, missä tahansa, milloin tahansa.

Esimerkiksi ne Helsingin MM-kisojen naisten komeat keihäskaaret kesältä 1983 ovat täällä. Vieläkin menee kylmät väreet! Näenkö oikein vai ovatko nuo Suomen naiset jotenkin kovin hentoja verrattuna noihin kanssakilpailijoihinsa..?


Kuva: Jos Hendrix (CC BY-SA)

Mutta silloin kahden kanavan aikaan oli kyllä vaikea löytää mitään katsottavaa kahdeksi tunniksi päivässä. Myöhemmin tuli lisää kanavia ja tarjontaa ja telkkarin edessä tuli vietettyä enemmän aikaa. Aika usein aikaa meni kanavasurffailuun, kun ei oikein ollut mitään kiinnostavaa katsottavaa, johon olisi jaksanut tarttua, ja sitten ärsytti uusinnat ja huono tarjonta. Ja se, että laittoi aikansa niin hukkaan.

Nykyään ei kanavasurffailua enää meillä edes tunneta, vaan silloin kun televisiota katsotaan, oikeasti katsotaan jotain kiinnostavaa ohjelmaa tai elokuvaa. Televisio ei myöskään sido aikaan, koska tallentaminen on niin helppoa. Ei ole vain kerran kun iltalenkillä tulee mieleen joku tärkeä sarja, mutta onneksi sen näkemisen varmistaminen onnistuu kännykällä.

Aikaa säästyy huomattavasti kun tyhjän katselu jää pois, ellei sitten käytä sitä aikaa selailemalla aivottomasti sosiaalista mediaa, mutta kukapa meistä sellaista tekisi… ;)

Yksi asia television katselussa ei ole omasta lapsuudestani muuttunut: viikonloppuiltaisin saunan jälkeen on ihanaa rojahtaa sohvalle koko perheen voimin katsomaan jotain hauskaa. Vain elämää täyttää nyt perjantai-illan ykköspaikan, sen jälkeen kuopus jo nukkuu ja illan elokuvan saavat valita isommat lapset. Joskus he haluavat meidän aikuisten valitsevan ja silloin etsimme yleensä jonkun klassikon omasta nuoruudestamme. Muistatteko esimerkiksi elokuvan Big vuodelta 1988, jonka pääosassa on nuori Tom Hanks?

Syksyistä viikonloppua
Rva Watson